Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Tarkoituksena oli kirjoittaa ajasta kohti toista polvileikkausta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta.. Kuitenkin kirjoittajan laiskuuden vuoksi keskitytään tuohon kuntoutukseen, koska leikkaus oli jo muutama päivä sitten.. (Huom. juuri ennen tämän kirjoittamista on heitetty huiviin Oxynorm nappi ja sen tavallisimmat sivuvaikutukset ovat väsymys, sekavuus, huimaus, pahoinvointi, tokkuraisuus, joten älkää ihmetelkö jos on jotain 'hämärää' tekstissä. )

Tässä hieman historiikkia kuinka monta kertaa niitä polvia onkaan ehditty teloa..
Takana on ~12vuotta salibandya, sitä ennen suunnistusta ja muita urheilulajeja, ongelmat alkoivat 2010..

Toukokuu 2010 - Olin pelaamassa höntsä vuorolla ja virittämässä lämäriä maalia kohti, kaikki paino kohdistui vasemmalle jalalle ja polvi yliojentui aiheuttaen eturistisiteen repeämän. Polvi kuvattiin ja todettiin acl ruptuura, ortopedi ei kuitenkaan halunnut leikata sillä polvi tuntui vakaalta, joten ei muutakun hissukseen takaisin pelaamaan.. (hain vielä toisenkin mielipiteen asiaan, mutta leikata ei haluttu)

Kesäkuu 2011 - Vasen polvi oli ongelmitta kestänyt koko kauden treenit ja pelit. Nyt oltiin KatuSäbä tourilla ja toisessa ottelussa napsahti jälleen. Olin juoksemassa laitaa kohti pallon perään ja yhtäkkiä se jalka ei kestänytkään vaan yliojentui jälleen. Uudelleen magneettiin, ortopedin vaihto ja leikkaukseen.. Erinäisistä syistä johtuen polvi leikattiin vasta syyskuussa 2011.

Syyskuu 2012 - Uuden ristisiteen riemua ehti kestää hieman vajaa vuoden, SuomenCupin toisen päivän viimeisessä pelissä uusi siirre napsahti katki. Taaskin aivan harmiton tilanne, jossa pinkasin pallon perään ja tuttuun tapaan jalka yliojentui.. Magneettikuvista lausunto; acl-grafti poikki, varmoja ehjiä säikeitä ei erotu. Ortopedin siunauksella sain luvan yrittää jatkaa pelaamista, tukevan polvituen avulla se onnistuikin mutta siitä päästäänkin tarinan loppuhuipennukseen..

Marraskuu 2012 - SuomenCupin peli, panoksena paikka välieriin.. 3.erän alkupuolella olin puolustustilanteessa, törmäsimme vastustajan pelaajan kanssa voimakkaasti, tässä rytäkässä oikea jalkani yliojentui ja lensin komealla voltilla maahan.. Naps vaan ja tiesin heti, että nyt oli oikeastakin polvesta acl katki.

Suurin kipu ei tällä kertaa ollut fyysistä, vaan jotain sydämen ja pääkopan välillä...