4. päivä (15.12.2012) - rakkaudesta lajiin...

Pääkopan puolesta huono päivä, useamman kerran päivän aikana mieleen pompannut salibandy. Joka kerta sen ajattelusta tulee vähintään helvetin paha mieli.. no usein myös itku..  Olen huono pukemaan tunteita sanoiksi, mutta sanotaan nyt näin, että ottaa todella koville ajatella että pelit oli tässä. Tämän kauden joukkueessa valmennusta myöden on ollut aivan kaikki kohdallaan, fiilis pelata tässä tiimissä on ollut huikea. Vuodenvaihteessa tiimiin liittyy myös Ruotsista palaava paras ystäväni, jonka kanssa on 'paita & perse' meiningillä 12 vuotta kentillä sählätty. Kovasti odotin yhteisiä pelejä, mutta ei ne koivet kantaneet sinne asti..

Sitten kun on tarpeeksi kauan miettinyt kysymystä 'Miksi piti käydä näin?', alkaakin sopivasti v*tuttaa ja tekisi mieli laittaa korvanapit huutamaan ja lähteä tempomaan joku 10kilsan lenkki umpimettään.

Huh, avautuminen suoritettu ja sitten päästäänkin kaiken pahan alkuun, polveen..

Päivän aikana jumppailtu jalkaa, 3 x 10 sarjoja selällään, kyljellään ja mahallaan jalkaa nostellen. Koukistusta ja suoristusta. Edellisen leikkauksen jälkeen reisilihas katosi hetkeksi melkein kokonaan, mutta nyt se näyttää olevan menossa mukana paljon paremmin. Kipuja ei ole ollut, lievää painetta tuntuu muttei häiritsevästi.. ja juu, mustelmat alkavat levitä jalkaan (kuva jäljempänä). Yhden kepin varassa on päässyt sisällä köpöttelemään ja ulkona kahden turvin. Päivittäiseksi lääkeannokseksi on muodostunut 2 x Motifene Dual + 1 Panadol Forte (jos päivä on ollut "aktiivinen" niin yöksi vielä Oxynorm nappi).

Mustelmat alkavat vähitellen levitä..

Koipi 2.päivää leikkauksesta                                                                Koipi 4.päivää leikkauksesta

Eipä mainittavaa eroa, ehkä snadisti turvotus vähentynyt..