2vko + 2pv

Jooooo.. vähän pääsi päivitysväli venähtämään, mutta syytettäköön siitä joulunaikaa :)
Reippaan viikon aikana polven kanssa on edistytty paljon, tässä tiivistettynä:

- Kepit jorpakkoon
- Kävely alkaa jo etäisesti vaikuttamaan muultakin kuin klonkku-raahustukselta
- Ensimmäinen fyssari käynti takana, polvi menee suoraksi sekä koukistuu 110 astetta
- Kuntopyörällä saa poljeskella
- Haavat ovat umpeutuneet ja ovat siistit
- Kipulääkeet jätetty pois

Ensimmäisellä fyssarikäynnillä (1½ vko leikkauksesta) polvi suoristui hyvin ja koukistui 110 astetta, joten mentiinkin heti kokeilemaan kuntopyörää. Pienen alkukangistelun jälkeen sain pyöräytettyä täyden kierroksen, joten lupa tuli poljeskella myös kotona. Näin alussa kotona polkiessa vastusta ei saanut olla ja tavoitteena oli saada polveen lisää liikkuvuutta. Uusia jumppaliikkeitä ei tullut, mutta jo huomenna 28.12 on seuraava fyssari käynti, joten silloin varmaan odotettavissa uusia liikkeitä..

Samana päivänä ensimmäisen fyssari käynnin kanssa oli myös tikkien poisto. Muutama haava oli vielä auki, joten ne puhdistettiin ja teipattiin uudelleen kiinni. Saunaan/uimaan saisi mennä vasta kun haavat ovat täysin kiinni.. Tänään kun kurkkasin, niin enää yhdessä haavassa on aivan pieni kohta auki mutta muuten haavat ovat umpeutuneet ja siistit. Edelliseltä kerralta muistan että isoimman viillon haavassa meni pitkään ennenkuin se umpeutui, tosin se oli myös kaksi kertaa niin iso kuin tämä nykyinen. Lääkäreiden kädenjäljessä huomattava ero..

Sääri on edelleen täynnä mustelmia ja pintatunnoton suurelta alueelta, kun on pitkään pystyssä se myös kerää turvotusta.. sitä kylmähoitoa olisi hyvä käyttää useammankin mutta kun ei malta! Samoiten täytyy oikein tsempata itseään, että muistaa/jaksaa/viitsii tehdä ne jalkajumpat joihin ei oikein suurta motivaatiota ole aina..
Jepjoo kaikki tekeminenhän on kotiinpäin, mutta kun ei ole sitä lajiin paluuta edes tiedossa nii aika nolla motivaatioilla mennään..
Niin ja siitäpä tämän blogin katkeransuloinen nimikin "Sweet Nothing - so I put my faith in something unknown", kun on menettänyt toivon salibandyn pelaamisen suhteen niin ei ole mitään tavoitetta, ei ole mitään mistä pitää kiinni.. vaikka oikeasti tuolla odottaa vaikka mitä 'seikkailuja' kun vaan tulee se aika, että jaksaa nähdä asiat niin :)

(PS. täytyykö siitä säbästä nähdä kaikenlisäksi uniakin vielä?!!)