Fyssari 2. kerta

Tänään oli fysioterapian toinen kerta ja leikkauksesta kulunut 2½ viikkoa.
Kävin pienellä kirppari kierroksella ennen fyssarin vastaanottoa, käveltävää taisi yhteensä tulla reilu kilometri ja polvi tuntui hiukan kankealta, johtuiko sitten niistä kaikista kantamuksista mitä tarttui mukaan.. (..kun halvalla sai ;)

Vastaanotolla kokeillaan aina aluksi polven suoristuminen ja koukistuminen. Fyssari lähti tällä kertaa ehkä hieman innokkaasti liikkeelle, polven turhan reipas koukistus sai aikaan pikku rusahduksen - Ai S**tana !
Vihlaisevan tuntemuksen takana oli polven nivelkapseli, joka on leikkauksen jälkeen kiristynyt ja jumppauksilla se tulisi saada yhtä vetreäksi kuin terveen jalan vastaava härveli. No tervettä koipeahan mulla ei ole mutta ajatellaan nyt vaikka teoreettisesti...

Viikossa edistystä oli tapahtunut hiukan, nyt polvi koukistui 125 astetta. (ehkä tähän auttoi fyssarin hienovarainen alkulämmittely..)

Kuntosalin puolella ensiksi poljettiin kuntopyörällä, tämän jälkeen portaalle nousuja, kyykkyjä, tasapainolautailua ja viimeisenä jalkaprässiä hiukan. Kummallakin jalalla tehtynä painoa laitettiin jalkaprässiin 50kg - helppo nakki, sitten leikatulle jalalle 20kg joka sekin liikkui hyvin, lukuunottamatta pientä lihastutinaa.
Kotiohjeisiin lisättiin kyykkyjä, kantapää kävelyä sekä takareisi koukistuksia.

Koskahan sitä uskaltaisi taas autolla huristella? Helpottaisi paljon kun ei aina tarvisi olla muiden kyytien armoilla (..joo kaikenlisäksi asun perähelvetissä keskellä metsää..)

2vko + 2pv

Jooooo.. vähän pääsi päivitysväli venähtämään, mutta syytettäköön siitä joulunaikaa :)
Reippaan viikon aikana polven kanssa on edistytty paljon, tässä tiivistettynä:

- Kepit jorpakkoon
- Kävely alkaa jo etäisesti vaikuttamaan muultakin kuin klonkku-raahustukselta
- Ensimmäinen fyssari käynti takana, polvi menee suoraksi sekä koukistuu 110 astetta
- Kuntopyörällä saa poljeskella
- Haavat ovat umpeutuneet ja ovat siistit
- Kipulääkeet jätetty pois

Ensimmäisellä fyssarikäynnillä (1½ vko leikkauksesta) polvi suoristui hyvin ja koukistui 110 astetta, joten mentiinkin heti kokeilemaan kuntopyörää. Pienen alkukangistelun jälkeen sain pyöräytettyä täyden kierroksen, joten lupa tuli poljeskella myös kotona. Näin alussa kotona polkiessa vastusta ei saanut olla ja tavoitteena oli saada polveen lisää liikkuvuutta. Uusia jumppaliikkeitä ei tullut, mutta jo huomenna 28.12 on seuraava fyssari käynti, joten silloin varmaan odotettavissa uusia liikkeitä..

Samana päivänä ensimmäisen fyssari käynnin kanssa oli myös tikkien poisto. Muutama haava oli vielä auki, joten ne puhdistettiin ja teipattiin uudelleen kiinni. Saunaan/uimaan saisi mennä vasta kun haavat ovat täysin kiinni.. Tänään kun kurkkasin, niin enää yhdessä haavassa on aivan pieni kohta auki mutta muuten haavat ovat umpeutuneet ja siistit. Edelliseltä kerralta muistan että isoimman viillon haavassa meni pitkään ennenkuin se umpeutui, tosin se oli myös kaksi kertaa niin iso kuin tämä nykyinen. Lääkäreiden kädenjäljessä huomattava ero..

Sääri on edelleen täynnä mustelmia ja pintatunnoton suurelta alueelta, kun on pitkään pystyssä se myös kerää turvotusta.. sitä kylmähoitoa olisi hyvä käyttää useammankin mutta kun ei malta! Samoiten täytyy oikein tsempata itseään, että muistaa/jaksaa/viitsii tehdä ne jalkajumpat joihin ei oikein suurta motivaatiota ole aina..
Jepjoo kaikki tekeminenhän on kotiinpäin, mutta kun ei ole sitä lajiin paluuta edes tiedossa nii aika nolla motivaatioilla mennään..
Niin ja siitäpä tämän blogin katkeransuloinen nimikin "Sweet Nothing - so I put my faith in something unknown", kun on menettänyt toivon salibandyn pelaamisen suhteen niin ei ole mitään tavoitetta, ei ole mitään mistä pitää kiinni.. vaikka oikeasti tuolla odottaa vaikka mitä 'seikkailuja' kun vaan tulee se aika, että jaksaa nähdä asiat niin :)

(PS. täytyykö siitä säbästä nähdä kaikenlisäksi uniakin vielä?!!)

Viikko plakkarissa !

Ensimmäinen viikko leikkauksesta kulunut ja se on mennyt aika vikkelästi. Päivä päivältä polvi on tuntunut hieman paremmalta. Ilman keppejä pääsee siirtymään pieniä matkoja, joka on helpottanut huomattavasti esim. keittiössä pyöriessä.. Ulkona hortoilun tai muun pitkän jalkeilla olon jälkeen laitan IceBandin (kylmäkääreen) polveen, eikä turvotusta juuri ole tullut.. onneksi ei tarvi tuunata mitään pakastevihannespussi- ideaaliside hässäköitä, siitä ei tulis kyllä mitään!

Ainoat viheliäiset asiat mitä koipi tekee, on yhtäkkinen "lihasnykäisy" joka ulottuu välillä takareidestä nilkkaan, joskus lyhyemmän pätkän. Joku outo sätky tulee, mutten ole vielä huomannut että se johtuisi jostain tietystä liikkeestä.. Toinen on melkein puoli säärtä käsittävä tunnoton alue, joka jatkuu vielä nilkkaan. Tämä ärsyttävä vaiva oli myös edellisen leikkauksen jälkeen eikä ole vasemmasta säärestä vieläkään täysin parantunut. Pieniä hermovaurioita tulee väkisinkin leikkauksen yhteydessä, josta säären pintatunnottomuus johtuu ja ne sitten korjaantuvat ajan myötä kokonaan tai osittain.. kuhan nyt tuolla pollassa pysyisi hermot kunnossa ;)

Luulen, että lääkkeiden napsiminen on tehnyt olon aika väsyneeksi, vaikka nukkuisi 10h niin ei jaksaisi nousta ja muutaman tunnin kuluttua heräämisestä väsyttää taas.. josko noidenkin määrää voisi jo tiputtaa, kun kipujakaan ei paljoa ole.
Onneksi on kaikenlaista mukavaa joulupuuhaa ja perjantaina 21.12. on tikkien poisto ja ensimmäinen fysioterapia käynti.

Viimeiseksi herkkupalaksi koiven ulkomuoto tänään;

4. päivä (15.12.2012) - rakkaudesta lajiin...

Pääkopan puolesta huono päivä, useamman kerran päivän aikana mieleen pompannut salibandy. Joka kerta sen ajattelusta tulee vähintään helvetin paha mieli.. no usein myös itku..  Olen huono pukemaan tunteita sanoiksi, mutta sanotaan nyt näin, että ottaa todella koville ajatella että pelit oli tässä. Tämän kauden joukkueessa valmennusta myöden on ollut aivan kaikki kohdallaan, fiilis pelata tässä tiimissä on ollut huikea. Vuodenvaihteessa tiimiin liittyy myös Ruotsista palaava paras ystäväni, jonka kanssa on 'paita & perse' meiningillä 12 vuotta kentillä sählätty. Kovasti odotin yhteisiä pelejä, mutta ei ne koivet kantaneet sinne asti..

Sitten kun on tarpeeksi kauan miettinyt kysymystä 'Miksi piti käydä näin?', alkaakin sopivasti v*tuttaa ja tekisi mieli laittaa korvanapit huutamaan ja lähteä tempomaan joku 10kilsan lenkki umpimettään.

Huh, avautuminen suoritettu ja sitten päästäänkin kaiken pahan alkuun, polveen..

Päivän aikana jumppailtu jalkaa, 3 x 10 sarjoja selällään, kyljellään ja mahallaan jalkaa nostellen. Koukistusta ja suoristusta. Edellisen leikkauksen jälkeen reisilihas katosi hetkeksi melkein kokonaan, mutta nyt se näyttää olevan menossa mukana paljon paremmin. Kipuja ei ole ollut, lievää painetta tuntuu muttei häiritsevästi.. ja juu, mustelmat alkavat levitä jalkaan (kuva jäljempänä). Yhden kepin varassa on päässyt sisällä köpöttelemään ja ulkona kahden turvin. Päivittäiseksi lääkeannokseksi on muodostunut 2 x Motifene Dual + 1 Panadol Forte (jos päivä on ollut "aktiivinen" niin yöksi vielä Oxynorm nappi).

Mustelmat alkavat vähitellen levitä..

Koipi 2.päivää leikkauksesta                                                                Koipi 4.päivää leikkauksesta

Eipä mainittavaa eroa, ehkä snadisti turvotus vähentynyt..

Leikkauksesta + ekat päivät

Oikean polven leikkaus oli siis tiistaina 11.12., valitsin spinaalipuudutuksen kuten aiemmalla kerrallakin vaikka anestesialääkäri hieman ehdottelikin nukutusta.
Monitorista sai taas katsella tähystys-showta, ensiksi kuinka "sheiveriksi" nimetty laite söi eturistisiteen jämät ja muutakin ylimääräistä pois. Tämän jälkeen salkusta otettiin varmaan Boschin akkuporakone, jolla tehtiin poraukset uuden siirteen kiinnityskohtiin; reisi- ja sääriluun päihin. Seuraavaa kohtausta ei näytetty telkkarissa, mutta ruuveja ilmeisesti kiristettiin oikein huolella koska koko kroppa nytkähteli mukana, vierestä seurannut hoitajakin hieman naurahti ja itsekin hymähdin miettiessäni kuinka siellä verhon takana suoritetaan hienovaraista kirurgiaa..

Polveen oli tarkoitus tehdä uusi eturistiside tuplasiirre (double-bundle) tekniikalla, mutta hamstring-jänteet olivat liian ohuet, joten sain vain yksinkertaisen version. Lisäksi tähystyksessä havaittiin pieni repeämä nivelkierukassa ja kuulemma varsin suuri kokoinen plica. Kierukasta poistettiin revennyt osa ja plica leikattiin kokonaan pois. Olin ennen leikkausta lukenut tutkimuksia tuplasiirteestä ja mieleeni oli piirtynyt kuva hieman vahvemmasta lopputuloksesta, oli pettymys etten sitä saanutkaan..

Heräämön puolella annettiin jatko-ohjeita, tuttu fyssari kävi naamailemassa että "taaskos sitä ollaan täällä polven kanssa", kotiin viemisiksi liuta papereita ja nappeja joka lähtöön. Oxycontin, oxynorm, burana600mg ja Panadol Forte, ja kotona oli edelliseltä lääkärikäynniltä Motifene Dualia reippaasti jäljellä.

Ensimmäisen yön "tuntemusten" jälkeen jätin Oxycontinin ja buranan pois. Päivällä nappailin vuoronperään Motifenea (tulehduskipulääke) ja Panadolia sekä yötä vasten yhden Oxynormin (unta ei tarvi kauaa odotella tämän namun jälkeen). Ensimmäiset päivät sujuivat oikeastaan aika leppoisasti, nappeja syöden ja kylmähoitoa antaen. Kipuja ei juurikaan ollut ja jalkaa pystyi kevyesti jumppailemaan.

Tänään perjantaina tuli pyörittyä ulkosalla koirien kanssa ja tehtyä reissu postilaatikolle ja takaisin (yht. huimat 600m), katsotaanpa huomenna mitä polvi tuumaa. Polvi tuntuu antavan suht hyvin myöden suoristukselle ja taivuttamiselle, mutta eipä nuolaista ennenkuin tipahtaa sillä näin on moni alkuun sanonut ja sitten on koittanut jäykistelyvaihe..

Tässä vielä muutama linkki koskien polvi aiheita:

Tietoa tuplasiirre tekniikasta, julkaistu 2006 (pdf-tiedosto)

Polven plica

Vahvat kipulääkkeet Oxynorm/contin

Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu.

Tarkoituksena oli kirjoittaa ajasta kohti toista polvileikkausta ja sen jälkeisestä kuntoutuksesta.. Kuitenkin kirjoittajan laiskuuden vuoksi keskitytään tuohon kuntoutukseen, koska leikkaus oli jo muutama päivä sitten.. (Huom. juuri ennen tämän kirjoittamista on heitetty huiviin Oxynorm nappi ja sen tavallisimmat sivuvaikutukset ovat väsymys, sekavuus, huimaus, pahoinvointi, tokkuraisuus, joten älkää ihmetelkö jos on jotain 'hämärää' tekstissä. )

Tässä hieman historiikkia kuinka monta kertaa niitä polvia onkaan ehditty teloa..
Takana on ~12vuotta salibandya, sitä ennen suunnistusta ja muita urheilulajeja, ongelmat alkoivat 2010..

Toukokuu 2010 - Olin pelaamassa höntsä vuorolla ja virittämässä lämäriä maalia kohti, kaikki paino kohdistui vasemmalle jalalle ja polvi yliojentui aiheuttaen eturistisiteen repeämän. Polvi kuvattiin ja todettiin acl ruptuura, ortopedi ei kuitenkaan halunnut leikata sillä polvi tuntui vakaalta, joten ei muutakun hissukseen takaisin pelaamaan.. (hain vielä toisenkin mielipiteen asiaan, mutta leikata ei haluttu)

Kesäkuu 2011 - Vasen polvi oli ongelmitta kestänyt koko kauden treenit ja pelit. Nyt oltiin KatuSäbä tourilla ja toisessa ottelussa napsahti jälleen. Olin juoksemassa laitaa kohti pallon perään ja yhtäkkiä se jalka ei kestänytkään vaan yliojentui jälleen. Uudelleen magneettiin, ortopedin vaihto ja leikkaukseen.. Erinäisistä syistä johtuen polvi leikattiin vasta syyskuussa 2011.

Syyskuu 2012 - Uuden ristisiteen riemua ehti kestää hieman vajaa vuoden, SuomenCupin toisen päivän viimeisessä pelissä uusi siirre napsahti katki. Taaskin aivan harmiton tilanne, jossa pinkasin pallon perään ja tuttuun tapaan jalka yliojentui.. Magneettikuvista lausunto; acl-grafti poikki, varmoja ehjiä säikeitä ei erotu. Ortopedin siunauksella sain luvan yrittää jatkaa pelaamista, tukevan polvituen avulla se onnistuikin mutta siitä päästäänkin tarinan loppuhuipennukseen..

Marraskuu 2012 - SuomenCupin peli, panoksena paikka välieriin.. 3.erän alkupuolella olin puolustustilanteessa, törmäsimme vastustajan pelaajan kanssa voimakkaasti, tässä rytäkässä oikea jalkani yliojentui ja lensin komealla voltilla maahan.. Naps vaan ja tiesin heti, että nyt oli oikeastakin polvesta acl katki.

Suurin kipu ei tällä kertaa ollut fyysistä, vaan jotain sydämen ja pääkopan välillä...